Kansainvälisenä työn päivänä kysymys ei ole työstä
Teksti tarkastelee kansainvälistä työn päivää Ahwazin arabikansan taloudellisten, poliittisten ja kansallisten oikeuksien näkökulmasta. Se osoittaa, ettei Ahwazin ongelma ole työpaikkojen tai luonnonvarojen puute, vaan se, että Iranin miehityksen alainen Ahwazin arabikansa on suljettu oman maansa rikkauksia, työtä ja päätöksentekoa koskevan vallan ulkopuolelle. Kirjoitus yhdistää oikeuden työhön, syrjimättömyyden, luonnonvarojen hallinnan ja kansojen itsemääräämisoikeuden sekä korostaa, ettei kestävää vakautta voida rakentaa ilman Ahwazin arabikansan vapaata tahtoa ja oikeutta päättää omista asioistaan.
SUOMI
Kysymys on siitä, kuka hallitsee työtä — ja kuka suljetaan sen ulkopuolelle.
Ahwaz ei ole taloudellinen reuna-alue.
Se on vaurauden ydin — mutta tämä vauraus ei palaudu Ahwazin arabikansalle.
Tämä ei ole sattumanvarainen ristiriita.
Se on seurausta tavasta, jolla valtaa käytetään.
Päivänä, jonka pitäisi juhlistaa työn arvoa ja ihmisarvoa, nousee esiin kysymys, jota ei voida enää siirtää:
Kenen hyväksi tämä maa toimii — ja kenen tahdon mukaisesti sitä hallitaan?
Kun Ahwazin rikkauksia hallitaan Ahwazin arabikansan tahdon vastaisesti, vakautta ei synny.
Se, mitä kutsutaan vakaudeksi, on usein vain lykkäystä.
Se, mitä ei ratkaista… jatkuu.
Se, mitä hallitaan ratkaisun sijaan… tuotetaan uudelleen.
Ahwaz ei ole vain taloudellinen kysymys.
Se on oikeudenmukaisuuden mittari.
Vakaus, joka ei perustu oikeudenmukaiseen ratkaisuun, ei ole todellista vakautta.
Se on lykkäystä.
Kun mahdollisuus oikeudenmukaiseen työhön suljetaan kokonaiselta kansalta, kyse ei ole yksittäisestä virheestä.
Se osoittaa, että itse päätöksenteon rakenne on vinoutunut.
Työ ei ole enää vain ammatti.
Siitä tulee kysymys vallasta — vallasta päättää työstä, luonnonvaroista ja tulevaisuudesta.
Tämä näkyy kaikkialla:
työpaikassa, joka evätään,
luonnonvarassa, joka siirretään muualle,
ja äänessä, joka vaiennetaan.
Kansojen pelkistäminen ei ole yksinkertaistamista.
Se on niiden poistamista näkyvistä.
Totuuden sivuuttaminen ei ole neutraaliutta.
Se on valinta.
Sitä, mitä ei nimetä, ei nähdä.
Ja sitä, mitä ei nähdä, ei myöskään ratkaista.
Kansainvälisen oikeuden periaatteet ovat selkeitä:
taloudellinen oikeudenmukaisuus,
syrjimättömyys
ja kansojen oikeus itsemääräämiseen.
Oikeuksia ei kuitenkaan mitata sillä, hyväksytäänkö ne poliittisesti.
Niitä mitataan sillä, sovelletaanko niitä käytännössä.
Oikeudet eivät katoa, vaikka ne kielletään.
Eivätkä ne vanhene ajan kuluessa.
Siksi kansainvälinen työn päivä ei ole pelkkä symbolinen tilaisuus.
Se on hetki vaatia vastuuta.
Vastuuta puheesta, joka kutsuu järjestelmää vakaaksi tutkimatta, perustuuko se oikeudenmukaisuuteen.
Vastuuta todellisuudesta, joka ei tunnusta niiden oikeuksia, jotka elävät tällä maalla ja kuuluvat siihen.
Ahwaz esittää tänään yksinkertaisen kysymyksen:
Voidaanko Ahwazin rikkauksia hallita loputtomasti ilman Ahwazin arabikansan vapaata tahtoa ja määräysvaltaa?
Tähän kysymykseen ei ole vain teoreettista vastausta.
Sillä lykkääminen ei ratkaise kriisiä… se ainoastaan muuttaa sen muotoa.
Eikä kriisin hinta katoa.
Se kasvaa.
Lopulta se ilmenee jatkuvana jännitteenä ja epävakautena.
Siksi todellisuuden kuvaaminen ei yksin riitä.
Tarvitaan selkeä suunta.
Suunta, joka perustuu:
puolueettomaan kansainväliseen valvontaan,
sitoviin oikeudellisiin takeisiin
sekä mekanismeihin, jotka turvaavat oikeudenmukaisen pääsyn työhön, luonnonvaroihin ja päätöksentekoon.
Tämä ei ole äärimmäinen vaatimus.
Se on vähimmäisehto todelliselle vakaudelle.
Kansainvälisenä työn päivänä kysymys ei ole vain työpaikkojen määrästä.
Kysymys on siitä, kuka tekee päätökset, joiden perusteella työpaikat syntyvät, jakautuvat tai evätään.
Niin kauan kuin tähän kysymykseen ei vastata, kaikki puhe työstä jää vajaaksi.
Totuus on yksinkertainen:
todellista vakautta ei ole niin kauan kuin Iranin miehityksen alainen Ahwazin arabikansa ei hallitse omaa maataan eikä päätä omien luonnonvarojensa käytöstä.
Vakautta ei voida tuoda ulkopuolelta.
Se rakennetaan sisältä.
Se syntyy vasta silloin, kun Iranin miehityksen alainen Ahwazin arabikansa voi vapaasti päättää omista asioistaan, hallita oman maansa luonnonvaroja ja käyttää itsemääräämisoikeuttaan.
Valinta on selvä:
joko jatketaan hallintaa, joka pitkittää kriisiä…
tai valitaan suunta, joka ratkaisee sen juuriltaan.
— Hamid Shayea Al-Ahwazi —
30.4.2026