Yhdysvaltain presidentille Donald J. Trumpille
Kirje Yhdysvaltain presidentille Donald J. Trumpille asettaa Ahwazin kysymyksen laajempaan kehykseen, jossa Iranin valtioon liittyviä kriisejä ei tarkastella vain niiden seurauksina vaan myös niiden poliittisten ja historiallisten juurien kautta. Kirje korostaa, että alueen tulevaisuutta koskeva vakavasti otettava lähestymistapa ei voi sivuuttaa Ahwazin arabikansaa eikä määritellä Ahwazin tulevaisuutta ilman sen vapaasti ilmaistua tahtoa.
PRESIDENTIAL CORRESPONDENCE · UNITED STATES · AHWAZ · APPROVED
AHU-COR-PRES-2026-001
25 September 2026
Yhdysvaltain presidentti
Aihe: Ahwaz — kansan ja maan kysymys, jonka on oltava mukana kaikessa Iranin ongelman perusteisiin ulottuvassa tarkastelussa
Arvoisa presidentti,
Kirjoitan Teille yhtenä Ahwazin arabikansan jäsenenä ja tuon eteenne kansan, maan ja tulevaisuuden asian. Ajan kuluminen ei ole siirtänyt tätä kysymystä menneisyyteen, sillä sen seuraukset ovat yhä läsnä ihmisten elämässä ja maan kohtalossa. Se, mikä jätetään tänään ilman oikeutta, ei katoa. Se palaa huomenna kysymyksenä oikeudesta, turvallisuudesta, vakaudesta ja koko alueen tulevaisuudesta.
En kirjoita pyytääkseni Yhdysvaltoja kertomaan meille, keitä me olemme.
En pyytääkseni sille oikeutta, joka ei olisi jo ollut meidän.
Enkä pyytääkseni määrittelemään meitä uudelleen sen valtion sisällä, jonka katsomme pakottaneen läsnäolonsa maahamme voimalla.
Kirjoitan, koska 101 vuotta vuoden 1925 jälkeen omalla maallaan elää yhä kansa, joka sanoo maailmalle selvästi:
Tämä on meidän maamme.
Tämä on meidän muistimme.
Tämä on meidän rikkautemme.
Tämä on se, mitä meille tapahtui.
Ja me olemme yhä täällä.
Me olemme Ahwazin arabikansa.
Emme määrittele itseämme iranilaiseksi kansaksi, joka tavoittelee parempia elinehtoja Iranin sisällä, emmekä pelkäksi "vähemmistöksi" jonkin meitä suuremman kysymyksen sisällä.
Meidän kysymyksemme koskee maata, kansaa ja oikeutta itsemääräämiseen.
Meidän, tämän maan ihmisten, näkemyksen mukaan Iranin sotilaallinen miehitys Ahwazissa tapahtui vuonna 1925. Tuolloin olemassa ollut arabihallinto päättyi ja Iranin valtion valta pakotettiin alueelle voimalla. Siitä lähtien olemme pitäneet Ahwaziin pakotettua Iranin läsnäoloa laittomana miehityksenä, jonka seuraukset eivät muutu oikeutetuiksi vain siksi, että tilanne on jatkunut vuosisadan.
Aika ei muuta voimaa oikeudeksi.
Jatkuvuus ei muuta miehitystä legitimiteetiksi.
Eikä voimalla syntyneestä kartasta tule vain säilymisensä vuoksi lopullista vastausta kysymykseen maasta ja siitä, kenelle se kuuluu.
Valtio, jolla on armeija, instituutiot, media, opetussuunnitelmat ja diplomaattinen edustus, voi tehdä omasta kertomuksestaan maailmalle tutun. Mutta sillä yksin se ei voi pyyhkiä pois maan ihmisten muistia eikä muuttaa heidän äänensä heikkoutta suostumukseksi siihen, mitä heille tapahtui.
Siksi en aseta eteenne kahta kertomusta ja pyydä valitsemaan sitä, jonka taustalla on enemmän vaikutusvaltaa.
Asetan eteenne jotakin, joka tulee ennen niitä:
maan ihmiset itse.
Se, mitä tapahtui, ei päättynyt vuoteen 1925
Jos kyse olisi vain erimielisyydestä vanhan historiallisen tapahtuman tulkinnasta, tätä kirjettä ei tarvittaisi tänään.
Mutta tapahtuneen seuraukset eivät jääneet menneisyyteen.
Ne ovat ulottuneet ihmiseen, maahan, kieleen, luonnonvaroihin, veteen, talouteen, identiteettiin, vapauteen ja muistiin.
Nykyään on myös riippumattomasti todennettavia tosiasioita, joiden lähteenä maailman ei tarvitse pitää yksin minun todistustani.
Human Rights Watchin World Report 2026 toteaa, että Ahwazin arabit ovat muiden etnisten ryhmien ohella kohdanneet laajaa ja syvälle juurtunutta syrjintää ja että kuolemanrangaistus on kohdistunut suhteettomasti Ahwazin arabeihin, kurdeihin, balutšeihin ja muihin ryhmiin.
Myös Yhdistyneiden kansakuntien mekanismien tammikuussa 2026 lähettämä yhteydenotto käsitteli teloitusvaarassa olevien henkilöiden tapauksia, heidän joukossaan Ahwazin arabeja. Siinä tuotiin esiin väitteitä fyysisestä ja psyykkisestä kidutuksesta, pakotetuista tunnustuksista, eristyssellissä pitämisestä, oikeudesta valita asianajaja kieltäytymisestä sekä vakavia huolia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista. YK:n yhteydenotoissa on käsitelty myös lokakuussa 2025 teloitettuja ahwazilaisia poliittisia vankeja, joiden tapauksia oli jo aiemmin saatettu YK:n mekanismien tietoon.
Nämä tapaukset eivät ole koko Ahwazin historia.
Ne ovat pieni ikkuna paljon laajempaan todellisuuteen.
Yhteen kirjeeseen eivät mahdu kaikkien vangittujen nimet, kaikki kuolemantuomiot, kaikki se, mitä vankiloissa on tapahtunut, eikä koko historia siitä, mitä ahwazilainen ihminen on joutunut kokemaan.
Mutta tämä kirje voi tehdä asian sivuuttamisesta tästä eteenpäin vaikeampaa kuin se oli ennen asian tuntemista.
Rikkautta ei voi erottaa maan ihmisistä
Ahwaz ei ole humanitaarinen kysymys kaukana niistä eduista, jotka ohjaavat kansainvälistä politiikkaa.
Se sijaitsee maailman energiatalouden kannalta poikkeuksellisen tärkeän alueen ytimessä.
Yhdysvaltain Energy Information Administrationin tiedot osoittavat, että Ahwazissa sijaitsee useita merkittäviä öljykenttiä, muun muassa Ahwazin, Marunin ja Aghajarin kentät sekä muita kenttiä tällä maalla, joka on nykyisin Iranin miehitysvallan alaisena.
Mutta kysymys ei ole tynnyrien määrästä.
Kysymys on ihmisen, maan ja sen rikkauksien välisestä suhteesta.
Miten maa voi kuulua maailman strategisiin laskelmiin samalla kun sen päällä elävä ihminen jää niiden ulkopuolelle?
Miten öljystä voi tulla kansainvälisen turvallisuuden kysymys, mutta maan ihmisten oikeuksia kohdellaan toissijaisina?
Ja miten rikkaus voi poistua maasta ja siirtyä osaksi vallan rakennetta samalla kun kysymys maan ihmisten suhteesta tähän rikkauteen ja heidän poliittisesta tulevaisuudestaan siirretään myöhemmäksi?
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen yhteinen 1 artikla toteaa, että kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Sen nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asemansa ja tavoittelevat vapaasti taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystään. Artikla tunnustaa myös kansojen oikeuden määrätä vapaasti luonnonrikkauksistaan ja -varoistaan sekä sen, ettei kansalta saa riistää sen omia toimeentulon edellytyksiä.
Me emme lainaa oikeuksiamme tästä tekstistä.
Kansainvälinen teksti ei luo kansaa, synnytä maata eikä anna ihmiselle hänen muistiaan.
Mutta se osoittaa, että periaate, josta puhumme — kansojen oikeus määrätä tulevaisuudestaan sekä luonnonvaroistaan ja rikkauksistaan — kuuluu myös itse kansainväliseen oikeusjärjestykseen.
Kysymys, joka on jäänyt vajaaksi
Maailma on vuosikymmenten ajan tarkastellut Iranin ongelmaa ydinohjelman, ohjusten, asevoimien, pakotteiden, rahoituksen, öljyn, Persianlahden, merireittien ja aluepolitiikan kautta.
Kaikki nämä ovat todellisia kysymyksiä.
Mutta ne eivät kata koko ongelmaa.
Iranin ongelma, sellaisena kuin tuomme sen tässä kirjeessä eteenne, ei koske vain sitä, mitä Iranin valtio tekee rajojensa ulkopuolella. Se edellyttää myös sen suhteen tarkastelua, jolle valta maan sisällä rakentuu: suhdetta kansoihin, maahan ja luonnonvaroihin sekä tapaan, jolla päätösvalta on määräytynyt ja jolla päätösten seuraukset jakautuvat.
Tässä on yksi ratkaiseva kohta:
Vallan välineisiin puuttuminen ei välttämättä tarkoita niitä uudelleen tuottavan rakenteen käsittelemistä.
Laitos voidaan tehdä toimintakyvyttömäksi.
Ase voidaan torjua.
Pakotteita voidaan asettaa.
Rahoitusverkostoa voidaan rajoittaa.
Merireitti voidaan turvata.
Mutta jos jokainen kriisi päättyy samalla kun ihmistä, maata, luonnonvaroja ja tulevaisuudesta päättämistä koskevat peruskysymykset jäävät tutkimatta, yksi kriisi voi päättyä ja seuraavan kriisin perusta jäädä ennalleen.
Tästä kohdasta pyydän Ahwazin tulevan osaksi amerikkalaista ajattelua.
Ei humanitaarisena sivuhuomautuksena Iran-kysymyksessä.
Vaan kysymyksenä siitä, miten itse ongelma määritellään.
Ahwaz ei yksin osoita, että ongelma on laajempi
Kirjoitan Ahwazista, koska se on minun asiani ja koska puhun sen kokemuksen sisältä, en siksi, että muiden kärsimys olisi vähemmän merkityksellistä.
Ihmisoikeusjärjestöt dokumentoivat syrjinnän ja sorron muotoja myös kurdeja, balutšeja, azeriturkkilaisia ja turkmeeneja kohtaan Ahwazin arabien ohella.
Jokaisella kansalla ja yhteisöllä on oikeus määritellä itsensä, asiansa ja tulevaisuutensa omalla äänellään.
En puhu heidän puolestaan.
Enkä liitä heihin poliittista kantaa, jota he eivät itse ole ilmaisseet.
Näiden kysymysten samanaikainen olemassaolo tekee kuitenkin perustelluksi laajemman kysymyksen esittämisen keskushallinnon suhteesta sen vallan alla eläviin ei-persialaisiin kansoihin sen sijaan, että Iranin ongelma rajattaisiin vain ulkopolitiikkaan ja aseisiin.
Minä puolestani tuon eteenne sen asian, josta minulla on oikeus puhua sen sisältä:
Ahwazin.
Miksi osoitan tämän kirjeen Yhdysvalloille juuri nyt?
Koska Iran ei ole tällä hetkellä Yhdysvaltain politiikassa sivukysymys.
Syyskuussa 2026 Iran on jälleen ollut suoraan esillä Yhdysvaltain hallinnon julkisessa puheessa sekä maan instituutioiden virallisessa keskustelussa konfliktista, vihollisuuksista ja aluepolitiikasta.
Siksi kysymys Iranista ja siitä, mitä siihen liittyvien kriisien jälkeen tapahtuu, ei ole abstrakti historiallinen kysymys.
Tässä esitän yhden täsmällisen pyynnön:
Älköön mikään amerikkalainen pohdinta Iranin ja alueen tulevaisuudesta kulkeko jälleen samasta ovesta, josta maailma on kulkenut vuosikymmeniä, jättäen Ahwazin taas sen ulkopuolelle.
Mitä me haluamme?
Me haluamme rauhaa.
Mutta rauha ei tarkoita sitä, että oikeuden haltijan on vaiettava, jotta muut voisivat tuntea olonsa vakaaksi.
Me haluamme turvallisuutta.
Mutta turvallisuus, joka joutuu jatkuvasti tukahduttamaan kysymyksen, jolle se rakentuu, ei ole kestävää turvallisuutta.
Me haluamme vaurautta itsellemme, naapureillemme, alueelle ja maailmalle.
Emme vaadi ketään tapettavaksi kansallisuuden, kielen tai alkuperän vuoksi.
Emme vaadi kostoa toiselle kansalle.
Emme vaadi toisen kansan maata emmekä toisen kansan rikkautta.
Puhumme siitä, minkä katsomme kuuluvan meille oikeutena:
Maastamme.
Ihmisistämme.
Rikkaudestamme.
Muististamme.
Ja kansamme oikeudesta päättää omasta tulevaisuudestaan.
Meidän näkemyksemme mukaan Iranin miehityksen päättäminen Ahwazissa ei ole hanke persialaista ihmistä eikä mitään muutakaan kansaa vastaan. Se merkitsee voimalla pakotetun suhteen päättämistä vallan, maan ja kansan välillä.
Vapauden, jota tavoittelemme, on suojeltava siviilejä ja ihmisarvoa. Se ei saa tuottaa sortoa uudelleen uudella nimellä.
Mitä pyydän hallinnoltanne
Pyydän hallintoanne olemaan käsittelemättä Ahwazia vain "etnisen vähemmistön" kysymyksenä islamilaisen tasavallan sisällä ja tarkastelemaan sitä itsenäisenä poliittisena, oikeudellisena, ihmisoikeudellisena ja strategisena kysymyksenä. Pyydän erityisesti tarkastelemaan seuraavia vaatimuksia:
1. Ahwazilaisten miehitystä ja sen laittomuutta koskevan vaatimuksen virallinen tunnustaminen sekä Yhdysvaltain virallisen kannan harkitseminen.
Pyydän Yhdysvaltain hallintoa tutkimaan ja omaksumaan kannan, jonka mukaan Ahwaziin vuodesta 1925 lähtien pakotettu Iranin läsnäolo on laiton miehitys, sekä vaatimaan riippumatonta kansainvälistä tarkastelua Ahwazin historiallisesta, poliittisesta ja oikeudellisesta asemasta sen sijaan, että nykytilanteen jatkumista pidettäisiin riittävänä todisteena sen legitimiteetistä.
2. Erillisen Ahwazia koskevan Yhdysvaltain asiakokonaisuuden avaaminen.
Tarkastelun tulee kattaa kansa, maa, itsemääräämisoikeus, luonnonvarat sekä ihmisoikeus- ja turvallisuustilanne. Sen lähtökohtana ei tule olla oletus, että nykyinen tilanne olisi automaattisesti ratkaissut kaikki sitä edeltäneet kysymykset.
3. Suoran ja pysyvän yhteydenpitokanavan luominen ahwazilaisiin.
Washingtonin tietämys Ahwazista ei saa jatkossa välittyä vain Teheranin tai sellaisten hallinnollisten ja poliittisten luokitusten kautta, jotka ahwazilaiset itse torjuvat. Yhdysvaltojen tulee kuulla asian osapuolia sellaisina kuin he itse määrittelevät itsensä.
4. Ahwazin arabikansan kuuleminen oman poliittisen ja oikeudellisen asiansa haltijana.
Koko kysymystä ei tule typistää "etnisen vähemmistön" luokitukseen, jos ahwazilaiset itse torjuvat tämän määritelmän omasta asiastaan.
5. Itsemääräämisoikeuden sekä Ahwazin kansan maata ja luonnonvaroja koskevien oikeuksien sisällyttäminen kaikkeen vakavaan amerikkalaiseen keskusteluun alueen tulevaisuudesta.
Ahwazin tulevaisuutta ei tule ratkaista ilman ahwazilaisten omaa osallistumista.
6. Teloituksia, kidutusta, vangitsemisia ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita vailla olevia oikeudenkäyntejä koskevien tapausten asettaminen etusijalle Yhdysvaltain ja kansainvälisessä vastuuseen saattamisessa.
Tutkintaa ja vastuuseen saattamista tulee tukea silloin, kun vastuusta on käytettävissä oikeudellisesti pätevää näyttöä.
7. Ahwazilaisten siviilien suojelun sisällyttäminen kaikkeen poikkeusoloja tai mahdollista poliittista siirtymää koskevaan suunnitteluun.
Tällä on estettävä kostotoimet, kaaos, turvallisuustyhjiö ja se, että Ahwazista tehdään näyttämö, jolla sen asukkaat maksavat muiden konfliktien hinnan.
8. Sen varmistaminen, ettei mikään tuleva sopimus Iranin vallanpitäjien kanssa muutu järjestelyksi, jossa käsitellään aseita, ydinohjelmaa, öljyä ja merireittejä mutta jätetään Ahwazin kansa jälleen oman tulevaisuutensa määrittelyn ulkopuolelle.
Sopimusta vallassa olevan tahon kanssa ei tule automaattisesti tulkita kaikkien Ahwazia koskevien historiallisten ja poliittisten vaatimusten ratkaisemiseksi.
Arvoisa presidentti,
Kansojen oikeudet voivat kadota tavalla, joka ei vaadi yhtä ainoaa päätöstä niiden kumoamisesta.
Joskus riittää, että pakotetusta todellisuudesta tulee tapa, tavasta oletus ja uusi sukupolvi huomaa lopulta, että se, minkä voima alun perin pakotti, on muuttunut asiaksi, jota kukaan ei enää edes salli sen kyseenalaistaa.
Me emme hyväksy sitä, että 101 vuoden kulumisesta tehdään meitä vastaan käytettävä argumentti.
Ihminen ei menetä oikeuttaan vain siksi, että epäoikeudenmukaisuus on elänyt häntä kauemmin.
Kansa ei katoa siksi, että suurempi valta omistaa instituutiot, jotka puhuvat sen nimissä maailmalle.
Eikä maa menetä muistiaan siksi, että sen poliittinen kartta on muuttunut.
Me olemme olemassa.
101 vuoden jälkeen ahwazilainen ihminen elää yhä omalla maallaan.
Hän puhuu.
Hän muistaa.
Hän kirjoittaa.
Ja sanoo maailmalle, ettei ole luopunut itsestään.
Emme pyydä Yhdysvaltoja luomaan meille olemassaoloa.
Me olemme olemassa.
Emme pyydä sitä kertomaan meille, keitä olemme.
Me tiedämme, keitä olemme.
Emmekä pyydä sitä antamaan meille oikeuksiamme.
Me emme lainaa oikeuksiamme keneltäkään.
Mutta pyydämme Yhdysvaltoja ja maailmaa olemaan pitämättä pakotetun vallan jatkumista yksinään todisteena sen legitimiteetistä.
Maailma on vuosikymmenten ajan kysynyt:
Mitä meidän pitäisi tehdä Iranin kanssa?
Mutta tämä kysymys ei yksin riitä.
On toinen kysymys, jota ei enää saa jättää keskustelun ulkopuolelle:
Mitä tapahtui niille kansoille, maille ja luonnonvaroille, joiden varaan tämä valta rakentuu, ja mitä rauhalle tulee mahdolliseksi, jos maan ihmiset itse pääsevät mukaan päättämään tulevaisuudesta?
Meille vastaus alkaa Ahwazista.
Ei siksi, että vain Ahwaz ansaitsisi vapauden.
Vaan siksi, että se on maa, jonka sisältä puhumme, asia, josta puhumisen vastuu kuuluu meille, ja kansa, jonka tulevaisuudesta muiden ei pidä enää koskaan päättää sen itsensä ollessa huoneen ulkopuolella.
Rauha, jota tavoittelemme, ei ole täysien vankiloiden ja pakotetun hiljaisuuden rauhaa.
Eikä rauhaa, joka ostaa tämän päivän tyyneyden huomisen kriisin hinnalla.
Me haluamme rauhaa, jolla on paremmat edellytykset kestää:
rauhaa, jossa ihminen omistaa oman äänensä,
kansa osallistuu oman kohtalonsa määrittämiseen,
ja maata ja sen rikkautta ei eroteta niiden ihmisistä.
Siksi tuon Ahwazin asian eteenne.
En säälin pyyntönä.
En Iran-kysymyksen sivuhuomautuksena.
Vaan kysymyksenä, jonka kohtaamista maailma on lykännyt liian kauan:
Jos poliittinen todellisuus sai alkunsa voimalla ja on jatkunut voimalla, riittääkö ajan kuluminen yksin tekemään siitä oikeutetun?
Meidän vastauksemme on selvä:
Ei.
Pyydämme tänään, että tästä kysymyksestä tulee osa kansainvälistä keskustelua, jossa alueemme tulevaisuudesta päätetään.
Kunnioittavasti,
─── Hamid Shayea Al-Ahwazi ───
25.9.2026